Haku valmentautumaan Eeron (Kamu VRL-12666) johdolla esteratsastuksessa syyskaudeksi 2018. Valmennuksia on viikottain ja kuittaaminen tapahtuu vastaamalla muutamiin kysymyksiin ennen seuraavaa tuntia. Jokaisesta tunnista saa noin 100-200 sanaisen tuntipalautteen, joita voi vapaasti käyttää hevosen päikyssä. Estepuolelle valmennettavia otetaan viisi kappaletta, joista kaksi Hunajakummusta.
Valmennusrenkaaseen hakeutuminen tapahtuu vastaamalla allaoleviin kysymyksiin tähän alle. - Nimesi, ratsastustasosi - Hevosen nimi ja linkki sivuille, joilla oltava jonkinlainen kuvaus joko luonteesta tai ratsastettavuudesta - Mitä odotat/toivot valmennuksilta? - Edessäsi on suuri tyhjä kenttä, jonka toisessa päässä on muuri ja vihkamainen sateenkaarieste. Tarkoitus on ensin ratsastaa hetki kouluratsastusta toisessa päädyssä (temmonvaihtelut, väistöt jne perussetti), jonka jälkeen siirtyä laukassa esteiden luo. Esteet ovat vierekkäin, noin yhdeksänkymmenen asteen kulmassa (ks. kuva alta). Miten tehtävä onnistui?
Tarkoitus ei ole hakea täydellistä ratsukkoa, vaan kehittyä ratsasukkona. Hae mukaan viimeistään 30.8.2018.
- Teija, taso n. HeA, 110cm - Goblin Hunajakummusta - Kehittymistä ja mahdollisesti kisaamiseen lupaa
"Hei Gobbe, pitkästä aikaa" huutelin ruunalle keltamusta riimunnaru piilotettuna selkäni taakse. Kirjava jätti nosti päätään ruohosta ja heilautti hieman häntäänsä ennen kuin laski päänsä takaisin mättäälle. Yas, yas, yas, ajattelin, mitähän tästä tulisi. Vilkaisin pikaisesti aktiivisuusrannekettani, 12:15, vain neljäkymmentäviisiminuuttia aikaa saada ruuna edustuskuntoon Eeron eteen. Tahdoin palavasti syksyn valmennusrenkaaseen ja arvonnassa minulle oli napsahtanut Gobbe. Ruuna ei tekisi siitä helppoa, mutta onnistuessani Eero arvostaisi minua suuresti. Kävelin laitumelle ja rapisuttelin suklaakonvehdin käärettä taskussani. Gobbe nosti päätään ja suureksi yllätyksekseni ruuna käveli luokseni kerjäämään herkkuja. Napsautin narun kiinni ruunan riimuun ja pyöräytin sen turvan ympärille. Joskos näillä eväillä pärjäisimme sadan metrin päässä sijaitsevalle tallipihalle. Jännitti ja aivan hulluna! Saatuani Goblinin laitettua valmiiksi olin auttamatta myöhässä, hiessä ja pölyssä. Ruuna nakkoi päätään ja kiroilin mielessäni jo etukäteen. Suurella ympyränmuotoisella kentällä minua odotti ainoastaan muuri ja viuhkanmallinen sateenkaarieste. Eero oli todellakin ajatellut kaikkea, jälleen kerran. Kuka tahansa onnistuisi hyppimään esteradan täysautomaatilla, mutta haastava hevonen ja erikoisesteet, tästä tulisi mielenkiintoista. Vilkaisin kentän laidalle, jossa tallilaiset istuivat rivissä ja katselivat hieman happamina kentälle. Ainoastaan kymmenen meistä kilpaili valmennuspaikoista, joita oli tälle syksylle kolme esteille, kolme kouluratsastukseen ja kaksi kenttäpuolelle. Talutin ruunan kentän laidalle ja nousin selkään ystäväni Minjan pidellessä karkuun yrittävää ruunaa. Pääsin kyytiin ja kiristin vyön, voi olisinpa jättänyt lämmittelyyn enemmän aikaa. Puolen tunnin kuluttua saavuin Eeron eteen hieman tahmealla ruunalla ja odotin vatsa jännityksestä kipeänä mitä meillä oli edessämme. Aikaisemmin Kookos oli ratsastanut kadehdittavan hyvin Artilla, vasta kuusivuotiaalla hopeanruunikonkirjavalla suomalaisella puoliverisellä. Eero ei ollut antanut yhtään moitetta, joten paikka oli lähes varma. Epäonnistuminen ei olisi Kookokselle kuitenkaan maailmanloppu, hänellä oli uskomattoman hieno kilpailuhistoria muilla hevosilla takanaan ja varsa kasvamassa. Eipä mennyt taaskaan tasan, olisipa minullakin edes oma hoitohevonen. "Pistäppäs sitä ruunaa liikkeelle" Eero murahti ja keskeytti mietteeni. Pyysin Gobbea liikkeelle ja sainkin lopulta siltä edes kohtalaisen miellyttäviä askeleita, vaikka ne selkään tuntuivatkin aivan kammottavilta. Ruuna oli näyttävä, mutta sen suuret askeleet eivät olleet mukavat ratsastajan kannalta. Suoritimme muutamia tavallisia kouluratsastustehtäviä, kuten avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, siirtymisiä ja temmonvaihteluja askellajin sisällä. Lopulta Eero oli nähnyt tarpeeksi ja pyysi siirtymään kevyessä laukassa suuren kentän toiselle puolelle, matalahkolle muurille ja sen jälkeen kääntämään sateenkaarelle. Esteet nähtyään Gobbe pyrki pidentämään laukkaansa ja sain todella pidätellä sitä, jotta ruuna pysyisi hallinnassa. Tajusin, etten saisi kaahottamalla muuta aikaan kuin suuren vahingon, mutta Gobben kanssa vetokilpailua en voittaisi. Käänsin ruunan ympyrälle ja yritin laskea sen kierroksia laittamalla sen hommiin, mutta haastavaa ruunan kanssa siltikin oli. Lopulta päädyimme muurille saakka ja ylitimme sen suunnilleenkaan sievästi, joskaan emme tyylipuhtaasti. Sateenkaariviuhkasta päädyimme ohi kokonaan. "Uudelleen, käännä se voltille, äläkä anna kuskata" Eero totesi enemmän itselleen kuin minulle. Hän suoristi tummaa lippistään ja jatkoi keikkumista tynnyrinsä päällä. Lopulta päädyimme ylittämään muurin vielä kolmesti ennen kuin pääsimme siitä kauniisti sateenkaarelle. Heti tämän jälkeen Eero nyökkäsi ja passitti meidät loppuverryttelyihin. Lähdimme Gobben kanssa kävelemään maastoon ja ruuna venytti päätään ja käveli kiltisti, aivan kuin vanhempi ja tylsempikin tyyppi.
Last Edit: Aug 22, 2018 17:08:06 GMT 2 by Kamu: Siirrän sut kenttäpuolelle Gobben kanssa!
- Ylva, HeA, 140cm - Kuurtolan Lemontini Sour eli Tintti. Kiltti ja rakastettava tamma. Kuuliainen, ei tee omia päätöksiä vaan odottaa ratsastajan ohjeita. - Toivon, että saataisiin hiottua minun ja Tintin yhteispeliä saumattomammaksi. Heppa on uusi tuttavuus, ja yhteispeli ei vielä aivan niin saumatonta kuin toivoisi.
Kääntäminen on aina ollut yksi heikkouksistani. Käpristyn kasaan satulassa, kiskaisen itseni vinoon ja saan hevosen sakkaamaan askeliaan. Pitkän lähestymisen takana ollut muuri oli normihomma, mutta tiukka käännös vasemmalle viuhkaestettä hyppäämään heti muurin jälkeen ei. Ensimmäisellä kerralla valahdin kaarteen puolelle, ja viuhka tuli vastaan aivan liian nopeasti. Onneksi Tintti meni yli eikä kieltänyt, vaikka kuuntelikin minua hieman hämmentyneenä; miksi jätit mut yksin? Se oli myös jäänyt käännöksessä polkemaan paikalleen, ja hypyn voimakkuus kärsi. Viuhka kalahti alas, ja syy oli täysin ratsastajan. Seuraavalla kerralla oikaisin itseni heti muurin jälkeen. Viuhkalle kääntyessä ehdin ratsastaa Tinttiä, pyysin sitä venyttämään askeltaan jotta hyppyyn saatiin kunnolla voimaa. Se ei jäänyt yksin ennen estettä, sen päällä eikä sen jälkeen. Nyt sujui jo paremmin, ja estekkin pysyi kannattimillaan!
- Melinda Lindell, tasoltaan noin Vaativa B ja 160 cm. - Limoncello. Kyseessä vielä starttaamaton nuori ori jonka kanssa olisi hyvä saada treenikokemusta myös oman tallin ulkopuolelta.
- Mitä odotat/toivot valmennuksilta? Että olisimme Limun kanssa pikkuhiljaa valmiita starttaamaan. Halutaan varmuutta tuohon touhottamiseen ja valjastaa kaikki tuon orin kapasiteetista käyttöön. Kokemuksia oman tallin ulkopuolelta jotta turha häsläys kisapaikoilla olisi minimaalista kun sinne asti päästään.
Limu oli heti alkuun jännittynyt ja pörisi kaikelle ohikulkevalle. Se oli todella jäykkä ja kova, kuin rautakangen nielaissut, joten taivuttelin sitä paljon ennen kuin lähdimme edes yrittämään väistöjä sun muita. Kun Limu pääsi tekemisen makuun alkoi se pikkuhiljaa myös rentoutua ja tarjosi itse sitä oikein päin kulkemista. Koska allani oli edelleen suht jäykkä ratsu niin ensimmäisellä yrittämällä käännökset esteille meni suoraan sanottuna penkin alle kun Limu nosti kierrokset tappiin kun näki esteet. Kyllä se ne hyppäsi mutta suoritus oli kaukana tyylipuhtaasta. Itse jäin hiukan roikkumaan enkä antanut täyttä tukea orille, se täytyy kyllä myöntää. Seuraavalla rundilla kasasin itseni ja tuin Limua pienissä käännöksissä enemmän jolloin hypytkin onnistuivat huomattavasti paremmin kun saatiin lähestymiset kondikseen. Kolmannella yrittämällä olin jo saanut hyvän tuntuman Limuun ja ori oli jo huomattavasti rennompi kuin aluksi. Korjasin oman istunnan ja ohjasotteen tarkasti ennen tehtävää ja lopulta hypyt pienillä kulmilla alkoi sujua. Paljon meillä on vielä matkaa kisakenttien kuninkuuteen mutta pienin askelin päästään sitä kohti.
- Tinsu, HeA/120cm - Valiant Sherry Topaz hunajakumpu.weebly.com/valiant-sherry-topaz.html - Tinsulle rutiinia esteille. Sherille odottamista ja vähempää kuskailua. Ratsukkona yhdessä yhteistyön kehittymistä ja keskinäistä luottamusta kisakentille.
"Sheri nyt käyttäydy" sihahdin hampaideni välistä häntäänsä pyörittävälle tammalle, joka liiteli pää ylhäällä selättömänä. Pohkeenväistö meni pipariksi ja ravi pysyi lisättynä jatkuvasti. Vilkaisin kypärän lipan alta Eeroa, joka istuskeli tweedtakissaan tynnyrin päällä. Kouluosio oli mennyt totaalisen pipariksi, nyt täytyisi skarpata esteille. Siirsin Sherin laukkaan ja käänsin sen pikkuiselle ympyrälle. Tamma kokosi itsensä takajalkojensa päälle ja vinkaisi. Jatkoimme pöristen kohti muuria, joka kuitenkin oli ilmeisesti turhan matala Sherille. Lähestyminen meni ihan hyvin, joskin aivan liian lujaa. Tamma hyppäsi muurin yli kuin lehmä ja jatkoi matkaansa viuhkalle. Emme meinanneet päästä tolppien väliin vaan päädyimme aivan oikeaan laitaan ja vetäisin henkeäni, säikähdin, että jalkani tai Sheri osuisi tolppaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viukaan päädyimme leveälle puolelle. Sheri loikkasi esteen yli ongelmitta ja jatkoi laukassa päätään heitellen. Itselläni oli ongelmia saada tamma takaisin hallintaan, sillä se viskoi voitonriemuisena päätään. Eero katsoi silminnähden pettyneenä meitä, tai lähinnä minua. Sheri oli startannut Eeron kanssa kansalliselle tasolle saakka ja tamman taidon tiesivät kaikki. Oma ratsastukseni oli syynä huonoon suoritukseen. Kuumat kyyneleet polttivat silmissäni lähtiessäni pois kentältä. Miksi sitä pitikin olla niin surkea, lienee parasta pysyä ainoastaan tunneilla, ei tästä mitään tulisi kuitenkaan. Olin haaveillut valmennuspaikasta pitkään, mutta hakijoita oli hirmuisen monta ja tallin ulkopuoliset ratsastajat olivat varmasti supertaitavia. Kookos huiskautti Antun selästä. "Hei älä nyt, ei se niin huonosti mennyt." Kookos sanoi hiljaisesti. "Lähde vaikka maastoon Teijan kanssa, se näytti kans tosi pettyneeltä. Se ei nimittäin ainakaan estepuolelle päässyt, kenttäpuolelle EHKÄ. Miisa aiko ainaki puhua sen puolesta" Nyökkäsin ja rapsuttelin Sheriä kaulalta. Eihän se tamman vika ollut, että minä olin taitamaton. Siirsin Sherin raviin ja lähdin kohti Teijaa ja Gobbea. "Hei Teija, oota hetki! Kookos sanoi, että voidaan mennä maastoon, niin eiköhän me silloin voida" huikkasin. Teijan kasvoille levisi leveä hymy. Maastoilu kahdestaan oli ekstraherkkua meille molemmille. Raudoitetut kaviot jättivät painaumia hiekkatielle meidän kadotessa maastoon.